ENSIMMÄISET MULARIT

Useiden sukututkijoiden löytämien dokumenttien perusteella on selvää, että ensimmäinen Mulari Savossa ja Kainuussa oli Matti Mulari. Kirjoitusasu asiakirjasta riippuen oli joskus Matz, toisessa paikassa Madz tai Matts.

Vanhimmat Mularien sukututkijoiden löytämät dokumentit, joista Matti Mularin nimi on löytynyt, ovat Kuopion väenottoluetteloita 1620-luvun lopulta.

Miesten otto armeijaan ei ollut 1600-luvun alussa asevelvollisuutta eikä pakko-ottoakaan, vaikka kihlakunnan tai parin kolmen pitäjän väenottotilaisuuksiin kaikkien miesten piti tulla. Kirkkoherrat joutivat laatimaan kutakin väenottoa varten manttaaliluettelon 15 vuotta täyttäneistä miehistä, ja näiden luetteloiden pohjalta lopulliset väenottoluettelot muodostuivat. Näistä dokumenteista on ollut sukututkijoille hyötyä. Vuoden 1627 väenotossa Kuopiossa esiintyvä Matti Mulari oli todettu sotapalveluun kelpaamattomaksi. Nimi säilyi Kuopion pitäjän luetteloissa vuosina 1628 ja 1629.

Näillä tienoilla Matti Mulari muutti Kuopiosta Iisalmen pitäjän puolelle, ja mies mainitaan vuonna 1630 Iisalmen väenottoluettelossa. Silloin hänestä oli tullut nihti. Siis Ruotsin kuninkaan sotaväen sotilas. Hän oli kenties saanut Iisalmen tienoolta tilan, sitä voimme arvailla, sillä vuoden 1632 Iisalmen henkikirjoissa nihti Matti Mularin kerrotaan karanneen ja jättäneen ½ manttaalin tilansa autioksi.

Auki on kysymys siitä, missä Matin tila sijaitsi. Karkaamalla Kainuun puolelle Matti Mulari kuitenkin saattoi välttyä joutumasta sotaan, sillä juuri 1630-luvun alussa sadat savolaismiehet joutuivat lähtemään 30-vuotiseen sotaan Ruotsin kuninkaan riveissä. Vastahakoisen sotilaan karkumatka Kainuun puolelle oli siksikin ymmärrettävä, että ennen 1630-lukua Kainuussa ei tehty väenottoja ja sen jälkeenkin varsin harvoin. Ja kaiken lisäksi kuninkaankin toivomuksena oli, että Kainuuta asutettaisiin.

Madz Mulari esiintyy myös henkikirjassa vuodelta 1635. Sen mukaan hän ilmestyi tilattomana vaimonsa ja kahden lehmänsä kanssa Nissilän kylään, joka sijaitsi Iisalmen ja Oulun välisen kulkureitin varressa, nykyisen Vieremän alueella. Hänen nimensä mainitaan myös Viipurin - Savonlinnan läänitileissä Iisalmen karjaluettelossa vuodelta 1635. Samaa vuotta koskeneessa kylvöluettelossa nimeä ei löytynyt, joten maanviljelyä hän ei ollut vielä saanut alulle. Tämä Matti saattaa olla Kainuun ja Savon Mularien kantaisä.

Sukututkijat ovat tulkinneet yhden asiakirjan perusteella, että Nissilään tulleen Madz Mularin patronyymi olisi ollut Nilsson, siis Niilonpoika. Tämä Mulari-suvun tutkijoiden keskuudessa levinnyt tieto saattaa kuitenkin olla väärä ja Madz Nilsson olikin sukunimeltään joku muu kuin Mulari.

Tutkija Kimmo Kemppaisen mukaan on löytänyt erinomaiset dokumentit siitä, että Kainuun Mularit polveutuvat Iisalmen Suomalaisista.

Savon ja Kainuun Mularien kantaisän patronyymi on Kemppaisen mukaan Eriksson, Erkinpoika. Matti Erkinpoika mainittiin sukunimellä käräjäpöytäkirjassa poikansa Matti Matinpoika Suomalaisen (monissa asiakirjoissa Mularin) uudistilan verojen takaajana.

Kimmo Kemppaisen mukaan Matti Matinpoika ilmoitti isänsä Matti Erkinpoika Suomalaisen uudistilansa verojen takaajaksi yhdessä Matti Utriaisen kanssa. Perhe käytti - tai viranomaiset käyttivät - tuossa kohtaa rinnakkaisnimeä Suomalainen.

Matti Matinpoika Mulari oli tuolloin 1660-luvun alussa perustamassa Mularilaa Raudanveden kylään. Raudanvedenkylä oli liitetty Iisalmen pitäjästä Kainuuseen noin 1650.

Mularilan perustajan isä, siis Matti Erkinpoika Suomalainen/Mulari lienee syntynyt joskus vuosina 1500-1600-lukujen taitteessa, viimeistään 1610. Matti Mularista on merkintöjä edellä mainituissa henkikirjoissa, väenotto- ja ruodusluetteloissa, karjaluettelossa ja Sotkamon vanhimmassa rippikirjassa. Lukuisia Matti Mularia koskevia asiakirjoja lukeneen Kemppaisenkin mielestä on erittäin hyvä syy olettaa, että rinnakkaisnimeä Suomalainen käyttävä isä on sama Madz Mulari, joka tuli Nissilän kylään jo 1630-luvulla. Kimmo Kemppainen aikoo kertoa "löydöistään" lisää Kainuun asuttajasukuja koskevassa kirjassaan, jota hän on tekemässä.

KANTAISÄLLÄ OLI OMA TILA JOSSAIN

Isä Matti Erkinpoika kelpasi siis poikansa verojen maksun takaajaksi. Niinpä joku tila jossain Matti Erkinpojallakin täytyi olla 1650-1660-luvulla. Erämaat olivat tuohon aikaan laajoja Pohjois-Savossa. Kruunukaan ei tuntenut kaikkia maita ja mantujaan. Ehkä joku sukututkijoistamme onnistuu jäljittämään isä-Matin tilan.

Matti Erkinpojan vanhempi poika oli nimeltään Erkki Matinpoika eli Eerikka Suomalainen jolla nimellä hän esiintyy Matti Kumpulaisen progradu-tutkimuksessa Sukevan taloja, torppia ja mäkitupia. Erkki oli veljeksistä vanhempi päätellen siitä, että tuohon aikaan oli yleinen käytäntö nimetä vanhin poika isänisän mukaan ja toinen poika isän kaimaksi.

Erkki oli aluksi rakentanut talonsa laittomasti toisen miehen maille. Rakennus määrättiin käräjillä purettavaksi vuonna 1653. Samoilla käräjillä Erkki pyysi saada asettua ”Sukevanväliin lähelle Kainuun rajaa” ja lupa tuli. Kumpulaisen mukaan Eerikan tila oli Sukevan kolmas. Matti Kumpulaisen tutkimuksen mukaan asuinpaikka sijaitsi lopulta Kajaanin rajalla Pihlajamäellä, Vänninmäen maakirjakylässä, Raudanvedenjärven länsipuolella.

Eerikan tilusten sijainnit lueteltiin vuonna 1664 pidetyssä maantarkastuksessa, jolloin ne olivat Raudanjärvenmaa, Sukevanväli ja Raudanväli. Jostain syystä Eerikka ei itse osallistunut maantarkastukseen ja verotusarvotkin jäivät sen myötä entiselleen. Muilla kahdella Sukevan tilalla ne laskivat (Kumpulainen).

Matti Mulari on mainittu vuoden 1635 Viipurin ja Savonlinnan läänintileissä karjaluetelossa.

SUOMALAISEN SUKU LÄHELLÄ

Matti Matinpoika Mulari/Suomalainen (s. noin 1635) perusti Mularilan vuonna 1662 Kimmo Kemppaisen löytämien asiakirjojen mukaan. Se sijaitsi tuolloin Sotkamon alueella, ja vanhimmat perhetiedot ovatkin peräisin Sotkamon kirkonkirjoista.

Matti-pojan ja isä-Matin isäpoika-suhde on selvä. Kainuun asuttajasukuja tutkiessaan Kimmo Kemppainen törmäsi tämän osoittavaan käräjäpöytäkirjaan sattumalta.

Kemppainen sanoo, että isäpoika-suhteen osoittavat dokumentit ovat tuolta ajalta erittäin harvinaisia, ja että on kuin lottovoitto löytää tällainen. Savon Mularien sukuhaaralta tällainen dokumentti vielä puuttuu, mutta ilmeistä on, että Sukevan ensimmäisiin uudistilallisiin kuuluva Erkki Matinpoika oli siis Matti Erkinpoika Mularin vanhempi poika.

Tästä Mularin perheestä käytettiin 1600-luvun loppupuolella eri asiakirjoissa usein tätä rinnakkaisnimeä Suomalainen. Oliko Mulari tullut kenties vävyksi Suomalaisen perheeseen?Selitystä tälle ei tiedetä.


LEGENDA UNKARILAISESTA ESI-ISÄSTÄJA MUITA TARINOITA

Mulari-sukunimen ja Mulari-suvun vaiheista ennen Iisalmea ja Kuopiota on liikkunut suvun keskuudessa tarinoita, joiden todenperäisyys vaatisi paljon tutkimista ja todisteita. Kerrottakoon ne kuitenkin tässä.

Legenda unkarilaisesta esi-isä on yksi näistä. Erityisen halukkaasti tätä kertoi sodan jälkeen Saksaan muuttanut torniolainen Tellervo Engelbrecht (o.s. Mulari), joka Suomessa asuessaan toimi Kuopiossa lastenkodinjohtajana. Hän selitti Mularienkin keskuudessa satunnaisesti esiintyvää musikaalisuutta tällä unkarilaisuudella. Mitään todisteita Tellervo ei kertomuksilleen esittänyt.

Unkari-taustasta on liikkunut versioita myös utajärveläisessä sukuhaarassa aina Amerikkaan asti. Samoin Hyrynsalmella vuosikymmeniä työskennellyt rovasti Toivo Liimatta on asiasta kuulemma puhunut.

Unkari-version tausta saattaa olla Savossa. Iisalmelaisen Juho Mulari kertoi kesällä 2015, että hänen setänsä Reino Mulari (s.1914 tai 1915) oli kiinnostunut Mulari-suvusta niin paljon, että oli matkustanut Ruotsiin tutkimaan suvun alkuperää. Hän oli Tukholman arkistoja penkoessaan saanut selville, että eräs esi-isämme oli tullut jostain syystä Unkarista Ruotsiin ja hänestä oli tullut Ruotsin kuninkaan sotilas. Tarinan mukaan hän oli ollut hyvin rämäpäinen mies, ja kun oli sitten sattunut tekemään myös henkirikoksen, hän on päätynyt Suomeen.

Reino Mulari oli kirjoittanut kaikki tiedot ylös. Juho Mularin isä oli nähnyt ja lukenutkin veljensä sukukirjan, mutta kirja valitettavasti katosi sota-aikana.

Tässä tarinassa voisi olla jo jotain perääkin, sillä Tukholmassa on runsaasti Suomea ja Kainuuta koskevaa arkistotietoa 1500-1700-luvuilta. Teoriassa on mahdollista, että Reino sai selville jotain, varsinkin kun kerrottu sopii yhteen eräiden muiden Mulari-suvun sukututkijoiden löytöjen kanssa. Ja tiedetään myös, että Unkarissa on Mulari-nimisiä ihmisiä edelleen. Nyt kun Reino Mularin kirja on kuitenkin kadonnut, ja tieto on tässäkin monen kertojan kautta kierrellyt, meidän on syytä lähteä uudelle tutkimusmatkalle.

Muitakin Mulari-sukunimen "selityksiä" on. Tohtori Aarre Läntisen mukaan Mulari-sukunimi saattaa olla alkujaan ammattia tarkoittava tekijänimi ( esim. målare tai Müller), joka on tekeytynyt Mulariksi.

Historiaa ikänsä harrastanut hyrynsalmelainen kotiseutuneuvos Kalle Juntunen – myös hänellä on Mulari esiäitien joukossa - on löytänyt kenties varhaisimman vihjeen tähän suuntaan Viipurin linnan rakentajia koskeneesta historiakirjasta. Siellä olisi ollut töissä henkilö nimeltä Anders Målare. Lähde ei ole tiedossani tätä kirjoittaessani, ei myöskään ajankohta.

Sukututkijoille olisikin useita kysymyksiä. Kun vuosina 1606-08 rakennettiin Viipurin linnassa vieläkin jäljellä olevaa porttirakennusta päällikön asunnoksi, löytyisikö missään dokumentissa maalarina työskennellyttä Mattia tai Erkkiä? Viipurin linnaa rakennettiin ja korjattiin myös 1500-luvun loppupuolella. Löytyykö niiltä ajoilta Anders Målare?

Voisikohan olla mahdollista, että Kainuuseen eksynyt Madz Mulari (Mullerj) oli juuri tuon rakentajan jälkeläinen. Mulari-sukunimeä ei ilmeisesti Aarre Läntisen mukaan esiintynyt vielä 1500-luvulla Kainuussa eikä Savossakaan. Eikä kukaan muukaan ole tainnut vielä löytää. Vanhimmat asiakirjat, joista nimi on löytynyt, ovat 1620-luvulta Savosta, Kuopion pitäjästä.


TUTKITTUA TIETOA SUKUHARRASTAJILTA

Modernien geenitutkimusten perusteella voidaan sanoa, että Mulari-suvun alkujuuret juontavat itään, Karjalan suuntaan. Tällaista nykyaikaista tutkimustietoa Mularien alkuperästä saimme Teuvo Väyryseltä. Hänen sukunsa on Kainuun Mulareita, vaikka sukunimi on vaihtunut Kestilässä talon nimeksi.

Teuvo on teettänyt itsestään Y-DNA-tutkimuksen (Kit nro 234385. Y-NDA haploryhmä N-Z1935). Mularit kuuluu tämän mukaan Karjala-klaaniin. Esi-isämme ovat tulleet Himalajan pohjoisrinteiden ja Venäjän kautta mm. tänne Suomeen. Itäinen suunta ei kuitenkaan todista vielä sitä, etteikö joku esi-isä olisi kiepauttanut Tukholman kautta.

Uutta faktaa on myös aiemmin mainittu Kimmo Kemppaisen löytö, että Savossa ja Kainuun puolella Mulari-nimeä käyttänyt perhe käytti 1600-luvun loppupuolella rinnakkaisnimeä Suomalainen, joten suvun varhaista taustaa selvitettäessä saattaa olla hyvä tutkia myös Suomalaisen suvun historiaa. Nimeä Suomalainen on myös käytetty kuten Venäläistä, Lappalaista tai Ruotsalaista kuvaamaan kansallisuutta, joten kaikki Suomalaiset eivät välttämättä ole edes samaa sukua.

Sylvi Porramo (o.s. Mulari) ja hänen miehensä Erkki Porramo selvittivät Kainuun Mularien historiaa 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa varsin perusteellisesti. Heidän hankkimiaan tietolähteitä olivat henkikirjat, väenottoluettelot, maakirjat, myllytulliluettelot ja kirkonkirjat. Näillä Mularien kotisivuilla esiintyvät tiedot perustuvat monessa kohtaa juuri Porramoiden muistiinpanoihin.

Nykyään digiarkistojen ansiosta sukututkimus on entistä helpompaa. Mularien sukukokousta valmistellessa on tullut esiin monta muuta Mulari-suvun tutkijaa, jotka toivottavasti voivat yhdistää tietojaan ja valottaa suvun historiaa entistä selvemmäksi nyt kun alamme toimia yhdessä.

Kirj. Anja Mulari-Ikonen