ENSIMMÄISET MULARIT


Useiden sukututkijoiden löytämien dokumenttien perusteella on selvää, että ensimmäinen Mulari Savossa ja Kainuussa oli Matti Mulari. Kirjoitusasu asiakirjasta riippuen oli joskus Matz, toisessa paikassa Madz tai Matts. Vanhimmat dokumentit, joista Matti Mularin nimi on löytynyt, ovat Kuopion väenottoluetteloita 1620-luvun lopulta.

Miesten otto armeijaan ei ollut 1600-luvun alussa asevelvollisuutta eikä pakko-ottoakaan, vaikka kihlakunnan tai parin kolmen pitäjän väenottotilaisuuksiin kaikkien miesten piti tulla. Kirkkoherrat joutuivat laatimaan kutakin väenottoa varten manttaaliluettelon 15 vuotta täyttäneistä miehistä, ja näiden luetteloiden pohjalta lopulliset väenottoluettelot muodostuivat. Vuoden 1627 väenotossa Kuopiossa esiintyvä Matti Mulari oli todettu sotapalveluun kelpaamattomaksi. Nimi säilyi Kuopion pitäjän luetteloissa vuosina 1628 ja 1629.

Näillä tienoilla Matti Mulari muutti Kuopiosta Iisalmen pitäjän puolelle, ja mies mainitaan vuonna 1630 Iisalmen väenottoluettelossa. Silloin hänestä oli tullut nihti. Siis Ruotsin kuninkaan sotaväen sotilas. Hän oli ilmeisesti saanut haltuunsa Iisalmen tienoolta tilan. Näin voimme päätellä, koska jo vuoden 1632 Iisalmen henkikirjoissa nihti Matti Mularin kerrotaan karanneen ja jättäneen ½ manttaalin tilansa autioksi.

Missä Matin tila sijaitsi, sitä emme toistaiseksi tiedä. Karkaamalla Kainuun puolelle Matti Mulari kuitenkin saattoi välttyä joutumasta sotaan, sillä juuri 1630-luvun alussa sadat savolaismiehet joutuivat lähtemään 30-vuotiseen sotaan Ruotsin kuninkaan riveissä. Vastahakoisen sotilaan karkumatka Kainuun puolelle oli siksikin ymmärrettävä, että ennen 1630-lukua Kainuussa ei tehty väenottoja ja sen jälkeenkin varsin harvoin. Ja kaiken lisäksi kuninkaankin toivomuksena oli, että Kainuuta asutettaisiin.

Madz Mulari esiintyy myös vuoden 1635 henkikirjassa. Sen mukaan hän ilmestyi tilattomana vaimonsa ja kahden lehmänsä kanssa Nissilän kylään, joka sijaitsi Iisalmen ja Oulun välisen kulkureitin varressa, nykyisen Vieremän alueella. Hänen nimensä mainitaan myös Viipurin-Savonlinnan läänitileissä Iisalmen karjaluettelossa vuodelta 1635. Samaa vuotta koskeneessa kylvöluettelossa nimeä ei löytynyt, joten maanviljelyä hän ei ollut vielä saanut alulle. Tämä Matti saattaa olla Kainuun ja Savon Mularien kantaisä.

Sukututkijat ovat tulkinneet yhden asiakirjan perusteella, että Nissilään tulleen Madz Mularin patronyymi olisi ollut Nilsson, siis Niilonpoika. Tämä Mulari-suvun tutkijoiden keskuudessa levinnyt tieto saattaa kuitenkin olla väärä ja Madz Nilsson olikin sukunimeltään joku muu kuin Mulari.

RINNAKKAISNIMI SUOMALAINEN

Tamperelainen sukututkija Kimmo Kemppainen kertoo löytäneensä erinomaiset dokumentit siitä, että Kainuun Mularit polveutuvat myös Iisalmen Suomalaisista. Savon ja Kainuun Mularien kantaisän patronyymi on Kemppaisen mukaan Eriksson, Erkinpoika. Matti Erkinpoika mainittiin sukunimellä Suomalainen käräjäpöytäkirjassa poikansa Matti Matinpoika Suomalaisen uudistilan verojen takaajana. Pöytäkirjan mukaan Matti Matinpoika ilmoitti isänsä Matti Erkinpoika Suomalaisen uudistilansa verojen takaajaksi yhdessä Matti Utriaisen kanssa. Perhe käytti - tai viranomaiset käyttivät - tuossa kohtaa rinnakkaisnimeä Suomalainen. Tästä samasta perheestä käytetään monissa 1600-luvun asiakirjoissa nimeä Mulari. Miten Suomalaisen suku liittyy Mulareihin, emme vielä tiedä.

MULARIT ASETTUIVAT RAUDANVEDEN YMPÄRISTÖÖN

Matti Matinpoika Mulari oli tuolloin 1660-luvun alussa perustamassa uudistilaansa Mularilaa Raudanveden kylään. Raudanvedenkylä oli liitetty Iisalmen pitäjästä Kainuuseen noin 1650. Hänen isänsä Matti Erkinpoika Suomalainen/Mulari lienee syntynyt joskus vuosina 1500-1600-lukujen taitteessa, viimeistään 1610.

On myös syytä olettaa, että Matti Erkinpoika Suomalainen on juuri sama Matti Mulari, josta on merkintöjä aiemmin mainituissa henkikirjoissa, väenotto- ja ruodusluetteloissa, karjaluettelossa ja Sotkamon vanhimmassa rippikirjassa. Koko tuolla alueella ei ole asiakirjoissa muita Mulareita esiintynyt. Tästä vaiheesta Kimmo Kemppainen aikoo kertoa lisää Kainuun asuttajasukuja koskevassa kirjassaan, jota hän tekee. Kemppaisenkin mielestä on hyvä syy olettaa, että rinnakkaisnimeä Suomalainen käyttävä isä on sama Madz Mulari, joka tuli Nissilän kylään jo 1630-luvulla.

Koska isä Matti Erkinpoika kelpasi veromaksujen takaajaksi, hänellä tn. oli tila jossain 1650-1660-luvulla. Emme siis vielä tiedä missä se oli. Erämaat olivat tuohon aikaan laajoja Pohjois-Savossa. Kruunukaan ei tuntenut kaikkia maita ja mantujaan. Ehkä joku sukututkijoistamme onnistuu jäljittämään isä-Matin tilan.

Matti Erkinpojan vanhempi poika oli nimeltään Erkki Matinpoika, joka esiintyy Eerikka Suomalainen -nimellä Matti Kumpulaisen Sukevan taloja, torppia ja mäkitupia koskevassa progradu-tutkimuksessa. Erkki oli veljeksistä vanhempi päätellen siitä, että tuohon aikaan oli yleinen käytäntö nimetä vanhin poika isänisän mukaan ja toinen poika isän kaimaksi.


Erkki oli aluksi rakentanut talonsa laittomasti toisen miehen maille. Rakennus määrättiin purettavaksi käräjillä vuonna 1653. Samoilla käräjillä Erkki pyysi saada asettua ”Sukevanväliin lähelle Kainuun rajaa” ja lupa tuli. Matti Kumpulaisen mukaan Eerikan tila oli Sukevan kolmas. Tutkimuksen mukaan asuinpaikka sijaitsi lopulta Kajaanin rajalla Pihlajamäellä, Vänninmäen maakirjakylässä, Raudanvedenjärven länsipuolella.

Eerikan tilusten sijainnit lueteltiin vuonna 1664 pidetyssä maantarkastuksessa, jolloin ne olivat Raudanjärvenmaa, Sukevanväli ja Raudanväli. Jostain syystä Eerikka ei itse osallistunut maantarkastukseen ja verotusarvotkin jäivät sen myötä entiselleen. Muilla kahdella Sukevan tilalla ne laskivat (Kumpulainen).

Matti Matinpoika Mulari/Suomalainen (s. noin 1635) perusti Mularilan vuonna 1662 Kimmo Kemppaisen löytämien asiakirjojen mukaan. Se sijaitsi tuolloin Sotkamon alueella, ja vanhimmat perhetiedot ovatkin peräisin Sotkamon kirkonkirjoista.



Matti Mulari on mainittu vuoden 1635 Viipurin ja Savonlinnan läänintileissä karjaluetelossa. Matti asui tuolloin Nissilän kylässä. Hän oli Mularilan ja Pihlajamäen isäntien Matin ja Erkin isä.


ISÄ-POIKA SUHDE HARVINAISEN SELVÄ

Mularilan perustajan Matti Mularin ja käräjäpöytäkirjassa esiintyneen Matti Erkinpoika Suomalaisen isäpoika-suhde on selvä. Kainuun sukuja tutkinut Kimmo Kemppainen törmäsi tämän osoittavaan käräjäpöytäkirjaan sattumalta. Historian tutkimukseen koulutuksen saanut Kemppainen sanoo, että isäpoika-suhteen osoittavat dokumentit ovat tuolta ajalta erittäin harvinaisia, ja että on kuin lottovoitto löytää tällainen. Erkki-pojan sukuhaaralta tällainen dokumentti vielä puuttuu, mutta ilmeistä on, että Sukevan ensimmäisiin uudistilallisiin kuuluva Erkki Matinpoika oli Matti Erkinpoika Mularin vanhempi poika.

Tästä Mularin perheestä käytettiin 1600-luvun loppupuolella eri asiakirjoissa usein tätä rinnakkaisnimeä Suomalainen. Selitystä tälle ei tiedetä. 1700-luvulta lähtien perheestä käytetään vain Mulari-nimeä.

Meitä Matin ja Erkin jälkeläisiä on Kainuussa ja Savossa edelleen paljon, mutta myös muualla Suomessa ja ympäri maapalloa. Vuoden 2014 sukunimitilastojen mukaan nykyisenä nimenä Mularia käytti 651 henkeä. Entisenä nimenä Mulari- nimi oli 241 henkilöllä. Kokonaismäärästä 58 asuu ulkomailla.


Matti Mulari löytyy myös Iisalmenvuoden 1635 kylvöluetteloista.Lähde:

Viipurin ja Savonlinnan läänintili 1635 sivu 321: ES2618-2619 Nide 4549
vuosi 1635, Iisalmi. Nimi on rivillä 23 ylhäältä (kohdalla pieni
tahra).