Sotapäiväkirja kertoo isäni tarinaa

Eläkkeellä oleva rajamies Raimo Halonen Suomussalmella tutkii ja
kirjoittaa puhtaaksi sanatarkasti sotapäiväkirjoja ja
sotapäiväkäskyjä. Hän kirjoittaa niitä käsin erittäin
kauniilla kaunokirjoituksella.

Kiitokset! Sotapäiväkirjoja on kirjoitettu monenlaisella
käsialalla, ja on varmasti monesti vaikeasti tulkittavaa
kirjoitustyyliä. Raimolle tästä ”puhtaaksikirjoittamisesta”
suuret kiitokset!

Sotapäiväkirjoihin kannattaa perehtyä, sillä isän tai isoisän
sotaretket voivat avautua niistä. Sotapäiväkirjojen niukat
merkinnät saavat lisää väriä, jos suvussa on kerrottu ja
toistettu sotilaiden kertomaa, niin kuin minun suvussani.

Isäni Erkki Mulari oli syntynyt vuonna 1918 Hyrynsalmella. Tämä
ikäluokka joutui olemaan pisimpään sotataipaleella. Isä meni
varusmieheksi syksyllä 1939 Kouvolaan ja sieltä talvisotaan suoraan
Aittojoelle (Rukajärven suunnalla). Talvisodan jälkeen vakituinen
varusmiespalvelus jatkui. Tällöin varusmiespalvelus kesti 1 1/2
vuotta. Sitten alkoi jatkosota, josta isäni kotiutui 28.11.1944.
Isäni sotapalvelus kesti siis yli 5 vuotta. Jatkosodassa hän
palveli JR11:ssä Uhtuan -Kiestingin suunnalla. Syksyllä 1943 hän
siirtyi 14. Sotapoliisikomppaniaan.

Sotapäiväkirjoista löytyy myös mainintoja niistä
tapahtumista, joista isäni kertoi. Erittäin mielenkiintoista.

Lainasin pari sotapäiväkirjan merkintää:

"Sotapäiväkirja 4/JR11 1 KKK 30.4 1942 klo 11.45

Yritti noin komppanian vahvuinen vihollisosasto tunkeutua Niemisen
kukkulalle. Oikealta hyökkäävän vihollisen oli pakko perääntyä
korpraali Mularin kk:n ampuessa sen sivustaan ja selustaan".

Tämä tapahtumapaikka on Jelettijärvellä Kiestingin
pohjoispuolella. Isäni kertoi, että hän ja taistelupari Hemmo
Kemppainen, hänkin Hyrynsalmelta, eli Harjulan Hemmo, joka
toimi konekiväärin syöttäjänä. He huomasivat, että toiset olivat
perääntyneet ja he olivat jäämässä mottiin. Isä kertoi, että
hän sanoi Hemmolle, että kun lataat viimeisen patruunavyön, niin
lyö olkapäälle ja sitten lähdetään perääntymään ja äkkiä.
Toiset olivat jo perääntyneet ja he olivat siis jäämässä
eturintamassa mottiin.

Isä ampui 11 ja puoli vyötä. Konekiväärihän oli tulikuuma.
Miehet lähtivät sitten kiireesti perääntymään. Isä sanoi, että
hän huusi Hemmolle: ”Heitä pois se raskas konekiväärin
jalusta!” Hemmo oli kironnut ja sanonut: ”En jätä!” Hän toi
myös jalustan mukaan. Toiset olivat pitäneet varmana, että isäni
ja Hemmo jäivät sinne kaatuneina mottiin. Isä ja hänen kaverinsa
Hemmo palkittiin urotyöstään komentoteltalla kunnon ryypyillä.

Toinen ote

"14.Sotapoliisikomppanian päiväkirja

ma 10.1.1944 klo 15:30.

Lähtö partio 1+2+4 Pyykköskylään, jonka läheisyyteen oli
8.1. pudotettu desantteja. Partio oli perillä klo 18.00. 11.1 klo
0.00.30 ammuttiin toinen Aili Lehto os. Kemilä, sekä otettiin
laskuvarjot 3 kpl, reput 2 kpl ja 1 muovipussi.